Tänään lähden maalle joulun viettoon ja yritän ottaa rennommin sekä syömisten että liikunnan suhteen. Veljen kuolemaa surressa mieleeni on alkanut tulla anoreksia-ajan ikäviä ajatuksia. Luultavasti tämä on vain väliaikaista (enkä edes pystyisi siihen), mutta tekisi mieli kuihduttaa itsensä taas pikkuruiseksi ja heiveröiseksi pieneksi surulliseksi tytöksi. Ihan kuin vain laihana, korjaan selvästi laihtuneena, minusta huomaisi, että todella suren ja ikävöin pikkuveljeäni. Mutta minä s u r e n, vaikka lihoisin satakiloiseksi.

En ole ahminut noin viikkoon, mikä on todella saavutus. Olen hieman ihmeissäni, koska välillä on tullut hetkiä, ettei ole tehnyt mieli syödä. Se on omituinen tunne, koska yleensä minun tekee koko ajan joka hetki mieli syödä. Olen jopa ostanut ylimääräistä leipää pakkaseen enkä ole ahmaissut niitä sieltä ennen kuin seuraavana päivänä. Tuota ei ole tapahtunut ikuisuuksiin. Jos ostan leipää minkä määrän tahansa, se yleensä menee mahaan saman päivän aikana. Ikinä ei jää mitään säästöön tai yli.

Ma: sali 1h

Ti: -

Ke: sali 35min (10 liikettä)

To: crosstrainer 1h

Pe: sali 40min