Sain eilen illalla pidettyä ahdistuksen jotensakin kurissa muistelemalla ruotsin epäsäännöllisten verbien taivutusmuotoja. Virkistävää vaihtelua yksityiskohtaisten leipäostossuunnitelmien tekemiselle, vai mitä. Suorastaan kadehdittavaa tämä minun niin sanottu elämäni.

Tänään ostin leipää, paljon mutta en liikaa. En sano, että sorruin, koska osto oli tietoinen valinta. Tähän oli syynä aamulenkin peruuntuminen (kaveri perui enkä yksin pääse liikenteeseen), ahdistavan tyhjä lauantaipäivä ja syömisten puolesta hyvin mennyt viikko. Ostin samalla karkkiakin. Sovitaan, että tämä on tankkauspäivä huomista salitreeniä varten. Pääasia, ettei ole ähky olo ja ettei tee mieli lähteä ostamaan lisää leipää.

Ihme kyllä leipä ei maistunut oikein miltään tai ei ainakaan niin hyvältä ja turvalliselta kuin ennen. Ehkä viiden päivän tauko teki tehtävänsä tai sitten uusi mielialalääke vaikuttaa syömishimoihin. Tuntuu melkein hölmöltä, että olen ollut niin riippuvainen jostain leivän syömisestä. Mutta leipä on kuin verbit. Hetken helpotus tähän tuskatilaan.