Tämä päivä meni vielä eilistäkin enemmän kohti takapuolta. Suru veljestä, huoli äidistä ja kaikki muu, kuten oma elämä, kaatuvat päälle etenkin näin sunnuntaina. Syöminen turruttaa, antaa turvaa ja lohtua ja saatan hetkeksi unohtaa veljeni. Mutta nou hätä, tämäkin päivä onneksi loppuu jossain vaiheessa.

Teen kaikkeni, jotta pääsen takaisin toimivaksi koettuun systeemiin, jossa syön leipää vain joka toinen päivä. Voisin tietenkin laittaa tavoitteeksi koko viikon tai totaalilakon, mutta se ei kohdallani toimi. Joten kaikki leivättömät päivät, oli niitä viikossa kolme tai neljä, ovat plussaa. Pienin askelin eteenpäin.

Tänään on tullut siis mässäiltyä leivän kanssa, kuten listauksestakin näkyy. En ala mollata tai haukkua itseäni, koska siten oravanpyörä jatkuu ja löydän itseni taas aamulla leipähyllyltä. Nyt vain on näin ja that´s it. Huomenna onnistun paremmin.

Suosittelen muuten syömisten ja miksei muidenkin ongelmien kanssa painiville luettavaksi Rhonda Byrnen Salaisuutta. Siinä käydään läpi sitä, kuinka ihminen omilla ajatuksillaan luo tulevaisuuttaan ihan pienissäkin asioissa. Eli jos syötän itselleni jatkuvasti ajatuksia siitä, kuinka oksettavan lihava leipäsyöppö ihminen olen, se vain tuo lisää epäonnistumisia. Sen sijaan voin jo nyt keskittyä hyviin asioihin ja pieniin edistysaskeliin, jotka tuovat lisää onnistumisen tunteita. Näppärää ja toimii jossain määrin hyvinä päivinä, huonoina ei niinkään. 

Viime viikolla esimerkiksi huomasin uuden salin peileistä, että voisin olla paremmassakin kunnossa - näytin todella löysältä ja levinneeltä. Mutta sitten tajusin, että ei ahmiminen lopu ikinä, jos en ensin hyväksy itseäni ja kehoani tässä kunnossa. (No joo, hyväksymiseen on pitkä matka, mutta vaihdetaan se vaikka sietämiseen.) Ymmärsin myös, että olen kaikesta syöpöttelystä huolimatta normaalipainoinen ja jaksan harrastaa liikuntaa. Paljon huonomminkin voisi olla. Sen tajuaa vielä paremmin, kun omistaa äidin, joka parhaillaankin makaa sairaalassa happiviikset naamalla heikentyneen kunnon vuoksi. Kaikki on niin suhteellista ja tämä vuosi on opettanut rankalla kädellä, miten kärpäsen paskan kokoinen murhe joku paino voi lopulta olla.

 

Aamu: ruisleipää 170g (11% kuitua)

Raejuustoa 100g

2 aamupalajuustoa, kurkkua

Aamupäivä: edellinen satsi toistamiseen

Päivä: 4 karjalanpiirakkaa sulatejuustolla (9% rasvaa)

250g sekaleipää (6% kuitua), leipää oli yhteensä 450g, mutta heitin loput taas vaihteeksi roskiin

Treenit: crosstrainer 1h (ähkymahalla hiukan raskasta puuhaa!)