Nyt on mennyt jo neljä päivää hyvin ja normaalisti. Ei leipää eikä karjalanpiirakoita, karkkia tai muutakaan. Olo on ollut sietämätön, kun yrittää kestää sisäistä kaaosta ilman ruokaa ja ahmittavaa. Syömällä surunkin kestää paremmin, kun on edes joku asia ja tekeminen, johon turvautua. Nyt on joutunut vain kestämään pahan olon ja sitä kun on riittänyt. Voisinpa sanoa, että on parempi fiilis, mutta ei oikeastaan. Tosin tänään pitkästä pitkästä aikaa ei hetken ajan tehnyt mieli syödä. Se on loppujen lopuksi aika mieletön tunne, kun siihen pääsee harvoin käsiksi. Nyt arvon, ostanko viikonloppuna leipää tai jotain muuta vaarallista, kun tiedän, että ahmiminen on hyvin pienestä virheestä kiinni.

On se ihmisen elämä vaan mielenkiintoista (ehkä jopa säälittävää), kun turruttaa mielensä jahkailemalla viikonlopun leipäostoksia. Huhhuh, mitä paskaa..

Ruoka: kaurapuuroa, raejuustoa, kidneypapuja, kasvissekoitusta, omena, vähän karppileipää, juustoa. Kalorit noin 1300.

Treenit: spinning 25min + jumppapalloilua 30min