Leipä ei ole edelleenkään päässyt loppumaan, vaikka taukoa on päivittämisessä ollut. Huvitti eilen, kun lähikaupan kassalla oli se poika, joka kommentoi joskus leipäostoksiani. Nytkin miekkosella oli sellainen virne päällä, että taisi katsoa ihmeissään ostamiani leipämääriä. No, huvinsa kullakin. Tai sitten oli hänelle osunut harvinaisen hyvä päivä. Niitä ei allekirjoittaneella ole kovin ollut.

Kulunut viikko on mennyt kohtalaisesti liikunnan ja syömisten osalta. Sitä edeltävä meni kurjasti, ja kävin vaivaiset kaksi kertaa salilla + parilla lyllerrys(itku)lenkillä. Perheeni sai lisää huonoja uutisia eikä salille raahautuminen ollut päällimmäisenä mielessä. Lähinnä makasin sohvalla ja yritin olla pyörtymättä, kun nousin välillä jalkeille.

Eilen avauduin yhdelle sukulaistytölle ahmimishäiriöstäni. Hän otti asian hyvin. Ei nauranut tai hämmästellyt, vaan kuunteli ja kyseli. Teki hyvää jutella asiasta jonkun kanssa ja varsinkin nyt, kun syömiset ovat vähän paremmin hallinnassa. Leipää menee edelleen liian paljon ja ruokailu on hyvin yksipuolista. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että olen esimerkiksi päässyt irti jatkuvasta karjalanpiirakoiden syömisestä. Johtuneeko siitä vai mistä, mutta äiti sanoi viikko sitten, että näytän pienemmältä. Asiahan piti heti tarkistaa, ja paino oli pudonnut pari kiloa. Suunta siis oikea, vaikka keinot vähän niin ja näin!

Ma: -

Ti: -

Ke: sali 40min

To: sali 30min

Pe: sali 30min

La: -

Su: sali 50min