Kolmen päivän totaalilepo ja leipä-, marja- ja salaattitankkaus tekivät viikonloppuna todella hyvää. Menin tänä aamuna salille ja viivyin reissulla puolitoista tuntia. Portaiden nouseminen ei ottanut oikeastaan voimille (normipäivinä meinaan pökertyä portaissa, syynä sekä huono kunto että vähäiset voimat) ja crossaria polkiessa syke pysyi 10-20 lyöntiä normaalia alempana, vaikka poljin tavallista kovemmalla vastuksella. Tuli ihan sellainen flow-tunne kuin olisi liidellyt ilmassa. Siitä on varmaan vuosi pari, kun liikunta on viimeksi tuntunut (noin) hyvältä. Pistää miettimään, teenkö jotain ratkaisevasti väärin, jos treenit tuntuvat aina raskailta ja pelkästään pahalta.

Keskiviikkona alkaa eräänlainen hoitorumba masennukseeni, mikä näkyy varmaan syömisissä. Pelottaa vähän, karkaako homma ihan käsistä, kun nyt tapahtuu yhtäkkiä niin paljon uusia ja jännittäviä asioita. Kai sen tässäkin voin sanoa (vaikka tämä blogi yrittääkin pitäytyä vain ruokajutuissa), että olen menossa sähköhoitoon. Pelottaa ja hirvittää, mutta katsotaan kuinka käy. Toivottavasti sähkö käristää minusta kaikki ahmimishimot!